Kannabiksen lääkekäyttö Suomessa

Potilaat heitteillä ja politiikan ristiaallokossa

Lääkekannabis on aihe, joka herättää keskustelua ympäri maailmaa. Suomessa tämä keskustelu on saanut uusia sävyjä viime vuosina, kun lääkekannabiksen saatavuus ja sen ympärillä vallitseva sääntely ovat muuttuneet. Tämänhetkinen tilanne jättää monet potilaat ahdinkoonsa, kun heidän hoitonsa on keskeytynyt tai he eivät saa tarvitsemaansa lääkitystä.

On tärkeää ymmärtää, että lääkekannabis on samaa kasvia kuin vapaa-ajan käyttöön tarkoitettu kannabis, mutta sen käyttötarkoitus on lääketieteellinen – hoitamaan oireita tai sairauksia, joille muut hoitokeinot eivät ole tuoneet helpotusta.

Potilaslaki ja hoidon yksilöllisyys

Suomen potilaslaki korostaa potilaan oikeutta yksilölliseen hoitoon, mikä tarkoittaa, että jokaisen potilaan on saatava hänelle soveltuvinta ja tarpeellisinta hoitoa. Lääkekannabiksen kohdalla tämä periaate on kuitenkin jäänyt toteutumatta monien terveyskeskusten ja sairaaloiden osalta. Terveyskeskusten ilmoitus siitä, että lääkekannabis ei kuulu heidän lääkevalikoimaansa, on osoitus systemaattisesta ongelmasta, joka rikkoo potilaslakia. Tämä käytäntö on huolestuttavaa, sillä se estää potilaita saamasta heille sopivinta hoitoa.

Eduskunnan oikeusasiamiehen tekemä päätös vahvistaa, että terveydenhuoltoyksiköt eivät voi kategorisesti sulkea pois tiettyjä lääkkeitä, kuten lääkekannabista, hoitovalikoimastaan. Tällainen toiminta rikkoo potilaslakia, joka vaatii hoidon olevan yksilöllistä ja potilaan tarpeiden mukaista. Tämä päätös on tärkeä muistutus siitä, että terveydenhuollon ammattilaisten on harkittava kaikkia hoitovaihtoehtoja, mukaan lukien lääkekannabista, potilaan parhaan mukaan.

Potilaiden hoitamatta jättäminen, erityisesti silloin kun toimiva hoitomuoto on tiedossa mutta käyttämättä jätetyn sääntelyn tai asenteiden vuoksi, on vakava oikeudenloukkaus. Tämä tilanne korostaa tarvetta tarkistaa ja päivittää nykyisiä käytäntöjä, jotta potilaiden oikeudet toimivaan hoitoon toteutuvat täysimääräisesti. On aika tunnustaa lääkekannabiksen mahdollisuudet osana monipuolista ja yksilöllistä hoitovalikoimaa, ja varmistaa, että jokainen potilas saa tarvitsemansa hoidon lain mukaisesti ja ilman aiheetonta esteitä.

Lääkekannabispotilaiden nykytilanne

Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, kuinka monimutkaiseksi kannabiksen lääkekäyttöön liittyvä byrokratia on muodostunut. Eräs merkittävä käännekohta oli vuonna 2021, kun Valvira puuttui yhden eniten lääkekannabista määränneen lääkärin toimintaan. Tämä johti siihen, että Fimean myöntämien poikkeuslupien määrä putosi huomattavasti – vain 50-70 lupaa myönnettiin viime vuonna, kun taas viisi vuotta sitten luku oli 370. Tämä muutos on jättänyt monet potilaat ilman heille välttämättömiä reseptejä ja hoitoa.

Yksi syy lääkemääräysten vähentymiseen liittyy Kelan toimiin. Vuonna 2017 Kela varoitti lääkäreitä lääkekannabiksen määräämisestä, uhaten välittää tietoja Valviralle, mikäli potilaat hakisivat lääkekustannuksiin toimeentulotukea. Tämä on luonut ilmapiirin, jossa lääkärit ovat entistä varovaisempia määräämään lääkekannabista, vaikka potilailla olisi selkeää näyttöä sen tehosta.

Inhimilliset seuraukset

Potilaiden tarinat puhuvat puolestaan. Monille lääkityksen keskeytyminen on tarkoittanut oireiden pahenemista, lisääntyvää sairastamista ja merkittävää elämänlaadun heikkenemistä. Eräs potilas kamppailee opinnoissaan ilman toimivaa lääkitystä, toinen potilas taistelee harvinaisen kasvainsairauden kanssa ilman mahdollisuutta saada lääkekannabista, ja kolmas on joutunut lopettamaan uransa paraurheilijana. Nämä tarinat valottavat, kuinka moniulotteisesti lääkekannabiksen saatavuuden rajoitukset vaikuttavat ihmisten elämään.

Poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu

Kansanedustaja Veronika Honkasalo on nostanut esiin kysymyksiä, jotka koskettavat lääkekannabiksen saatavuutta ja potilaiden oikeuksia. Ministeri Aki Lindénin vastaukset ovat toistaiseksi jättäneet avoimiksi, miten potilaiden oikeudet toimivaan lääkitykseen varmistetaan. Vaikka tutkimusnäyttö lääkekannabiksen tehosta kasvaa, politiikan ja käytäntöjen muutos on hidasta. Tämä viivästys on kohtalokasta niille, jotka eivät voi odottaa vuosia saadakseen tarvitsemaansa hoitoa.

Mikä on ratkaisu?

On selvää, että lääkekannabiksen käyttöön liittyvä sääntely kaipaa päivitystä. Potilaiden yhdenvertaisuus hoitoon pääsyssä on turvattava, ja lääkäreiden tulee voida määrätä lääkkeitä ammattitaitonsa mukaan ilman pelkoa sanktioista. Yhteiskunnan on myös pohdittava, onko järkevää ylläpitää järjestelmää, joka tuottaa inhimillistä ja taloudellista taakkaa, kun potilaiden hoito jätetään toteuttamatta. Lääkekannabiksen käytön normalisointi lääketieteellisessä yhteisössä on askel oikeaan suuntaan, mutta tähän pääsemiseksi vaaditaan laajempaa yhteiskunnallista keskustelua ja konkreettisia toimia.